Kurjen ekokyläyhdistys ja Teiskon Salonsaaren tukiyhdistys järjestivät elokuussa opintomatkan Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan osana laajempaa yhteistyöhanketta. 15 innokkaan osallistujan ryhmä suuntasi inspiroivalle matkalle tutustumaan syötäviin metsäpuutarhoihin ja permakulttuurin edistäjiin. Opintomatkan aikana perehdyimme käytännössä siihen, miten monimuotoisia, luonnonmukaisia ja kestäviä ruoantuotannon järjestelmiä rakennetaan ja hoidetaan pohjoismaisissa olosuhteissa. Opintomatkan ajankohta osui kyllä nappiin: monet hedelmät ja sadon antimet olivat parhaimmillaan, ja pääsimme omin silmin näkemään, miksi loppukesä on täydellinen aika metsäpuutarhojen loistoon tutustumiseen.
Tässä artikkelissa lähdemme matkaan ja tutustumme reittimme mielenkiintoisiin vierailukohteisiin! Voit lukea koko artikkelin alusta loppuun tai skrollata suoraan sinua kiinnostavaan kohteeseen.
SLU Alnarp ja Lönnstorp: Pähkinätutkimusta, monivuotisia viljoja ja opiskelijavetoista agroekologiaa
Solbyn ekokylä ja Holman kansanopisto: Yhteisöllisyyttä, monimuotoisuutta ja oppimista läpi elämän
Rönnsåker: Monivuotisten syötävien kasvien satoa, vesiensuojelua ja unelmien tammikoti
Rydeholmin tila: 200-vuotias sukutila siirtyy perinteisestä viljelystä pähkinämetsiksi
Naturplanteskolen: Monivuotisten hyötykasvien keidas Tanskassa
SLU Alnarp ja Lönnstorp: Pähkinätutkimusta, monivuotisia viljoja ja opiskelijavetoista agroekologiaa
Opintomatkamme alkoi perjantaina 21. elokuuta Ruotsin maatalousyliopiston (Sveriges lantbruksuniversitet, SLU) kauniilta kampusalueelta Alnarpista, jossa yhdistyvät huippututkimus ja käytännön kokeilutoiminta.
Ensimmäiseksi suuntasimme tutustumaan hortonomi Fredrik Alfssonin esittelemään hasselpähkinöiden lajike- ja viljelytekniikkakokeeseen. Keväällä 2025 perustetussa kokeessa tutkitaan seitsemää eri lajiketta (mm. Italiasta ja Belgiasta) sekä pähkinänviljelyn edellytyksiä Pohjoismaissa – pähkinänkasvatus kun on ollut vahvassa nosteessa jo yli vuosikymmenen.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana osassa pähkinöistä toimii perusrunkona turkinpähkinä (Corylus colurna), joissa käytetään tanskalaisia vartteita. Turkinpähkinän käyttäminen perusrunkona vähentää juurivesojen muodostumista ja kastelun tarvetta tuottaen vahvempia kasveja. Pähkinät alkavat tuottaa satoa noin viiden vuoden kuluttua istutuksesta. Suurinta päänvaivaa tutkijoille olivat aiheuttaneet alueen oravat ja jänikset.
Vierailumme jatkui Lönnstorpin tutkimusasemalle, joka on osa valtakunnallista SITES-tutkimusinfrastruktuuria. Tutkimusasemalla toteutetaan vuosittain 40–45 eri hanketta. Tutkimusaseman päällikkö ja tutkija Johannes Albertsson esitteli meille monivuotista viljelymenetelmäkoetta (SAFE), jossa vertaillaan neljää eri viljelyjärjestelmää: tavanomaista, luomua, monivuotista sekä peltometsäviljelyä (agroforestry). Kokeissa etsitään ratkaisuja kestävään ruoantuotantoon mahdollisimman vähäisillä ulkopuolisilla tuotantopanoksilla.
Peltometsäviljelyn koejärjestelyssä omenapuu- ja pensasrivien (mm. tyrni) väleissä viljeltiin monivuotisen viljelykierron mukaisesti mm. apilanurmea, sokerijuurikasta, syysvehnää, ohraa, kevätrapsia ja sokerijuurikasta. Alueella tutkitaan myös monivuotista Kernza-viljaa, joka oli kylvetty keväällä 2025 sekakasvustona sinilupiinin kanssa. Suurimpina haasteina alueella ovat olleet kuivuus sekä pelto- ja vesimyyrät.
Virallisen tutkimustoiminnan lisäksi vierailimme opiskelijoiden vuosina 2021–2022 perustamalla Alnarp’s Agroecology Farmilla. Kaksi opiskelijaa esitteli meille puolen hehtaarin kokoista tilaa, jossa ei asuta vakituisesti eikä toimintaan liity taloudellista riskiä, sillä maatalousyliopisto SLU omistaa maan ja on tukenut opiskelijoita muun muassa lahjoittamalla taimia. Tilan pyörittämisessä on mukana viisi palkattua työntekijää, minkä lisäksi toimintaan on osallistunut uskomattomat 500 vapaaehtoista.
Tila toimii kumppanuusmaatalouden eli CSA-mallin periaatteella tarjoten tuoretta luomusatoa noin 85 kotitaloudelle. Lajirikkaassa hedelmätarhassa ruotsalaisten omenalajikkeiden riviväleissä kasvatetaan kukkia, yksivuotisia hyötykasveja sekä karviaisia ja herukoita, ja alueen reunoilla kasvavat poppelirivit tarjoavat suojaa tuulelta. Opiskelijoiden innostava asenne, erilaiset työryhmät sekä yhteisölliset tapahtumat – kuten suosittu Harvest Festival – tekevät farmista paljon enemmän kuin pelkän viljelyalan; se on elävä esimerkki luonnonmukaisen viljelyn ja yhteisöllisyyden voimasta.
Solbyn ekokylä ja Holman kansanopisto: Yhteisöllisyyttä, monimuotoisuutta ja oppimista läpi elämän
Lauantaina oppaaksemme saapui Esbjörn Wandt, nykyisin eläkkeellä oleva puutarhasuunnittelija ja pitkäaikainen Holman kansanopiston opettaja. Permakulttuuri ja ihmisekologia (human ecology) ovat Esbjörnille sydämen asioita, ja hänen ohjauksessaan saimme syvällisen katsauksen siihen, miten rakennettu ympäristö, kasvillisuus ja ihmiset saadaan toimimaan saumattomasti yhteen.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Solbyn ekokylä, jonka juuret juontavat 1970-luvun Lundiin. Vuosina 1987–1988 valmistunut, 50 asunnon ja noin 200 asukkaan asunto-osuuskunta oli Ruotsin toinen ekokylä. Solbyssä yhteistyö, resurssien jakaminen sekä yksilön ja yhteisön tasapaino muodostavat toiminnan ytimen. Esbjörnin mukaan olennaisinta on ryhmän yhteinen visio ja selkeä organisointi – lapsetkin kasvavat uteliaiksi kasvituntijoiksi oppimalla omassa ympäristössään.
Solbyn metsäpuutarha teki vaikutuksen leikkisällä ja kerroksellisella rakenteellaan. Alueelta löytyy monenlaisia mikroilmastoja ja tarkkaan suunniteltuja vyöhykkeitä (zones):
- Hedelmäpuut ja köynnökset: Hedelmäpuita oli leikattu sateenvarjomaisiksi, ja niiden rungoissa kiemurteli muun muassa kiinanlaikkuköynnös sekä herkullisia hedelmiä tekevä japaninlaikkuköynnös (minikiivi). Lisäksi ihastelimme 20-vuotiasta mulperipuuta, jonka valkuaisrikkaita lehtiä voi myös syödä.
- Monipuolinen lajisto: Puutarhassa rinnakkain kukoistivat muun muassa herttamerikaali, mattomaksaruoho, koreanselleri, karhunjuuri, pinaattihierakka, ukonpalko, kirsikkaluumu, kvitteni, omenapäärynä sekä erikoisuudet kuten kiinantoonapuu ja japaninvatukka (vinhallon). Moneen runkoon oli myös vartettu useampia eri lajeja.
- Maakellari ja kompostointi: Maakellarin katolla kukoisti kukkaketo, ja asukkaiden palstoilla kompostointi oli järjestetty esimerkillisesti eri vaiheissa oleviin kasoihin.
Matkamme jatkui kohti Holman kansanopistoa, joka toimii ekologisen viljelyn ja permakulttuurin edelläkävijänä. Alueen syötävän metsäpuutarhan perustaminen alkoi jo vuonna 2004, ja ensimmäiset luomuviljelykurssit käynnistyivät 2006. Holman metsäpuutarha on yksi Ruotsin vanhimmista ja tunnetuimmista; se on toiminut tienraivaajana ja monipuolisena oppimisympäristönä. Itse kansanopisto perustettiin vuonna 2016. Kiersimme upeassa metsäpuutarhassa, joka on suunniteltu cashewpähkinän muotoisiksi kaareviksi alueiksi. Opimme sienirihmastojen merkityksestä sekä typpeä sitovista pioneerikasveista (kuten sarjahopeapensaasta, joka tunnetaan myös nimillä oliivimarja ja syysoliivi), jotka ovat parantaneet alueen maaperää merkittävästi.
Vierailumme aikana opistolla vilisi innostuneita ihmisiä, sillä siellä oli käynnissä useita omavaraisuutta ja kestävyyttä tukevia kursseja. Osallistujat valmistivat mm. kesäkurpitsa-mangoldikimchiä sekä säilöivät hedelmä- ja marjasatoa (mm. hopeapensas, omenat, luumut, kvitteni) erilaisilla menetelmillä. Kurssin tavoitteena oli lisätä ihmisten riippumattomuutta teollisesta ruoantuotannosta. Toinen rinnakkain pyörivä kurssi syventyi siementen keräämiseen ja säilyttämiseen (seed saving).
Vakiintuneiden kasvustojen ja rakenteilla olevan puutarhakupolin lisäksi tutustuimme tuoreeseen Mellan raderna -kokeilualueeseen. Kyseessä on EU:n maaseuturahastosta (Leader) rahoitettu hanke (”Mellan raderna – småskalig agroforestry för gemenskap, hållbar matproduktion och beredskap”), jossa kehitetään pienimuotoisen peltometsäviljelyn mallia noin hehtaarin koealueella.
Konseptissa puu- ja pensasrivistöjen väliin jätettäville kaistaleille istutetaan monivuotisia ja yksivuotisia kasveja, laidunnetaan kanoja ja kokeillaan maaperää parantavia ratkaisuja. Hankkeessa yhdistyvät kestävä ruoantuotanto, yhteisöllisyys (”Cooperation – the heart of humanity”) sekä paikallisen huoltovarmuuden vahvistaminen. Oli inspiroivaa nähdä, miten pitkän linjan metsäpuutarhaoppeja skaalataan nyt laajemmille maatalousaloille!
Rönnsåker: Monivuotisten syötävien kasvien satoa, vesiensuojelua ja unelmien tammikoti
Sunnuntaina 23. elokuuta jatkoimme tutkimusmatkaamme Rönnsåkeriin, jossa sijaitsee metsäpuutarhan lisäksi monivuotisten syötävien kasvien taimisto. Meidät otti vastaan toinen paikan perustajista, Hanna Jönsson, jolla on taustallaan floristin koulutus sekä opintoja ja työkokemusta Holman kansanopistolta. Hanna on havainnoinut kasveja jo pikkulapsesta saakka, ja hänen missionaan on tuoda enemmän lajirikkautta pohjoismaiseen hyötykasviviljelyyn.
Rönnsåkerin neljän hehtaarin tontti ostettiin vuonna 2018 ja työt aloitettiin 2019. Alueen tiivistynyt pohjamaa on asettaneet omat haasteensa, mutta tilalla on hyödynnetty luovia ratkaisuja:
- Vesijärjestelmät keskiössä: Kasteluun kuluu viikoittain noin 2 000 litraa vettä. Tontille on kaivettu koneellisesti noin 100 000 litran lammikko, joka toimii sekä vesivarastona että mikroilmaston tasaajana.
- Luonnonmukainen ravinnekierto: Tilalla hyödynnetään kompostointia sekä virtsaa lannoitteena. Alueella on myös kolme kaunista, aivan haltijoiden kodilta näyttävää, maakellaria sadon säilytykseen.
- Kokeneen puutarhurin opit: Taimille ja isoille puille ei anneta juurikaan lisäkastelua istutuksen jälkeen (puutarhuri Peter Kornin oppien mukaisesti), mikä pakottaa juuret hakeutumaan syvälle maaperään.
Yksi Rönnsåkerin vaikuttavimmista elämyksistä oli tilalla sijaitseva suuri, vanha tammi ja sen ympärille rakentuva ekosysteemi. Hanna on suunnitellut koko puutarhan siten, että se muodostaa tammenlehden muotoisen kokonaisuuden. Kasvit kukoistavat vanhan tammen naapurustossa ilman ongelmia, ja tammi auttaa ympäröivää kasvillisuutta talvehtimaan paremmin. Tammi on antanut nimen myös verkkokaupalle, Under eken. Hannan toimeentulo koostuu monivuotisten kasvien ja taimien myynnistä, siemenkaupasta, opastetuista kierroksista sekä laadukkaiden vihannesten myynnistä ravintoloille.
Rönnsåkerissa toimii myös permakulttuurikollektiivi, ja parhaillaan alueelle rakennetaan ekotaloa, jossa käytetään olkea ja puuta.
Rydeholmin tila: 200-vuotias sukutila siirtyy perinteisestä viljelystä pähkinämetsiksi
Seuraavaksi matkamme vei Skånen ravinteikkaimpien savimaiden syleilyssä sijaitsevalle Rydeholmin tilalle, jossa Anders Lindén otti meidät lämpimästi vastaan. Anders on ruotsalaisen peltometsäviljelyliikkeen pioneereja ja toimii aktiivisesti valtakunnallisen Agroforestry Sweden -verkoston taustalla ja kehityshankkeissa. Rydeholm puolestaan on yli 200-vuotias sukutila, jolla on värikäs historia 1800-luvun maanjaoista ja maatalouden murroksista. Nykyiseen tavanomaiseen viljelyyn siirryttiin vuonna 1951, kun tilalla alettiin käyttämään mineraalilannoitteita. Alun perin 120 hehtaarin tilasta on erotettu osia ajan saatossa perinnönjaoissa, ja nykyisin 12 hehtaarin alasta maatalousmaata on 8 hehtaaria.
Palattuaan sukutilalleen vuonna 2010 Anders teki suuren päätöksen: perinteisen viljanviljelyn ja karjatalouden aika saa nyt olla heidän tilallaan ohi, ja tilasta muovataan monipuolinen permakulttuurikokonaisuus. Hän opiskeli agroekologiaa SLU Alnarpissa sekä permakulttuuria Holman kansanopistolla. Tilan pääpaino on asteittain suuntautunut monivuotisiin pähkinäpuihin – erityisesti hasselpähkinöihin, saksanpähkinöihin sekä Andersin lempipuihin, kastanjoihin.
Anders esitteli meille innostuneesti erilaisia viljelykokeiluitaan. Puita ei enää osteta valmiiksi vartettuina taimina, vaan ne kasvatetaan siemenistä – tämä on paitsi edullisempaa, myös tuottaa syvälle juurtuvia ja kestäviä yksilöitä. Tilan haasteena on Skånen alueen lisääntyvä kuivuus ja matala pohjavesi, mutta syväjuuriset puut auttavat maaperää pidättämään kosteutta.
Tilalla hyödynnetään runsaasti hoivapuita (nurse trees). Tervalepät toimivat typensitojina hasselpähkinärivien välissä. Männyt, tammet ja lehmukset tarjoavat tuulensuojaa Länsi-Skånen puhureilta. Pihapiirissä ja tarhoissa kukoistavat erikoisuudet kuten sichuaninpippuri (jonka satoa myydään Kööpenhaminan huippuravintoloihin), laakeripuu, avomaalla menestyvä viikuna sekä elävä fossiili Chilenaraucaria.
Saimme kuulla myös pähkinänviljelyn arjesta ja haasteista. Jyrsijät, oravat ja pähkinäkärsäkäs ottavat väistämättä oman osansa sadosta. Anders suhtautuu asiaan permakulttuurisella tyyneydellä: noin 20 % puista jätetään tietoisesti tuholaisten ja luonnon omaksi osaksi. Kaatuneet puut ja leikkuujätteet jätetään maahan chop & drop -periaatteella rikastuttamaan maaperää.
Syksystä 2027 alkaen tilalla alkaa uusi aikakausi, kun perinteisestä maanviljelystä luovutaan kokonaan ja neljän hehtaarin alueelle istutetaan laajamittainen pähkinämetsäjärjestelmä (150 saksanpähkinää ja satoja hasselpähkinöitä hehtaarille). Ensimmäistä suurta pähkinäsatoa odotellaan noin 8–10 vuoden päästä.
Rydeholmissa vietetty aika jätti ryhmäämme syvän jäljen ennen kaikkea Andersin ajattelun ja ihmisen roolin pohdinnan kautta. Hänelle maatalous on ennen kaikkea tapa elää tasapainoisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Anders kuvaili puita työkavereikseen, esikuvikseen ja ystävikseen, jotka opettavat ihmiselle jotakin sellaista, mitä nykymaailmassa usein unohdetaan: kärsivällisyyttä ja joustavuutta.
Naturplanteskolen: Monivuotisten hyötykasvien keidas Tanskassa
Opintomatkamme huipentui Tanskan puolella vierailuun Torkilstrupissa sijaitsevassa Naturplanteskolenissa. Meidät otti vastaan paikan perustaja ja johtaja, puutarhatieteistä väitellyt Aiah Noack. Aiah perusti paikan 15 vuotta sitten permakulttuurin periaatteiden pohjalta. Tänä päivänä luomusertifioitu taimisto ja puutarha työllistävät Aiahin lisäksi kymmenen työntekijää (joista kaksi kokopäiväisesti), ja paikka toimii monipuolisena kurssikeskuksena, taimistona ja vierailukohteena.
Naturplanteskolenin ehdoton erikoisuus ja sydän on sen huikea valikoima: puutarhassa ja taimistossa kasvaa jopa 500 eri kasvilajia ja -lajiketta, joissa pääpaino on kestävissä, monivuotisissa syötävissä kasveissa ja vihanneksissa.
Pääsimme Aiahin opastuksella syventymään monivuotisten kasvien makumaailmaan ja satoisuuteen. Kierroksella maisteltiin monia mielenkiintoisia uutuuksia ja perinnekasveja. Alueella kukoistivat mm. monivuotiset kaalit, jotka tarjoavat tuoretta satoa varhaisesta keväästä alkaen. Maistoimme muun muassa luonnonvaraista monivuotista persiljaa, punaratamoa sekä viikinkien ajoilta periytyvää rohtokuirimoa. Taimiston yhteydessä toimivan kahvilan kokki hyödyntää villikasveja ja monivuotisia vihanneksia ennakkoluulottomasti päivittäisessä tarjoilussa.
Naturplanteskolenin 1,6 hehtaarin alue on käymässä liian pieneksi ja tilalle onkin hankittu lisämaata, mikä kaksinkertaistaa pinta-alan. Alueen suunnittelussa on hyödynnetty muun muassa hedelmäpuiden ja marjapensaiden muodostamaa spiraalimallia (mm. viinimarjoja, omenaa, päärynää, hopeapensasta ja syyshopeapensasta).
Alueen maaperä ja lajisto tarjoavat upean elinympäristön myös luonnonvaraiselle eläimistölle. Tontilla tehdyssä kasvi- ja eläininventaariossa on havaittu peräti 60 lintulajia ja yli 600 eri hyönteislajia! Vaikka haasteitakin on maatalousmaan rajoitusten, kylmien itätuulten ja vesimyyrien muodossa, Naturplanteskolen osoittaa konkreettisesti, miten monivuotinen hyötykasviviljely lisää luonnon monimuotoisuutta ja tarjoaa kestäviä vaihtoehtoja tulevaisuuden ruoantuotannolle.
Kohti kestävää ja monimuotoista ruoantuotantoa
Tanskan vihreän keitaan siimeksessä pidetty loppureflektio veti yhteen neljän päivän intensiivisen, inspiroivan ja ajatuksia herättäneen opintomatkan antia. Kotiinviemisinä oli valtava määrä uutta tietoa, käytännön kokeiluista saatua oppia sekä ennen kaikkea vahvistunut usko monivuotisen viljelyn, peltometsäviljelyn ja yhteisöllisyyden voimaan.
Matkan varrella näimme monenlaisia lähestymistapoja:
- Tieteellistä tutkimusta ja oppimista: SLU Alnarpin ja Lönnstorpin lajike- ja viljelymenetelmäkokeet osoittivat, miten monivuotisia kasveja ja ilmastoresilienttejä ratkaisuja (kuten Kernzaa ja hasselpähkinää) tuodaan osaksi tulevaisuuden maataloutta.
- Vakiintuneita metsäpuutarhoja ja oppilaitoksia: Solbyn ekokylä ja Holma folkhögskola näyttivät, miten vuosikymmenten työllä luodaan kerroksellisia, regeneratiivisia ekosysteemejä, jotka ruokkivat niin maaperää kuin yhteisöäkin.
- Sinnikkyyttä ja suunnittelun taidetta: Rönnsåkerin tammenlehden muotoinen puutarha ja vesiensuojeluratkaisut sekä Rydeholmin vuosisatoja vanhan tilan elvytys osoittivat yksittäisten ihmisten sitoutumisen ja pitkäjänteisen työn arvon.
- Lajirikkautta ja uusia makuja: Naturplanteskolen kruunasi matkan näyttämällä, miten satojen monivuotisten kasvien hyödyntäminen voi olla yhtä aikaa luonnon monimuotoisuutta lisäävää, kaunista ja liiketaloudellisesti kannattavaa.
Kun matkalaisten bussit suuntasivat kohti lentokenttää ja kotimatkaa, käsimatkatavaroissa – niin konkreettisesti kuin henkisestikin – kulki mukana monen maaperän rikkaudet, uudet siemenet, lajikkeet ja ajatukset. Oppeja tullaan varmasti hyödyntämään ja soveltamaan omassa toiminnassamme ja kotimaisessa maaperässä vielä pitkään.
Lämpimät kiitokset kaikille matkalle osallistuneille, oppaille ja osallisille!
Opintomatka järjestettiin osana Metsäpuutarhoja kaikille -hanketta, joka saa EU:n maaseuturahoitusta Sisä-Suomen elinvoimakeskukselta.
